Kausihan aloitettiin kotirallissa Mikkelissä helmikuussa. Se oli hieno ralli ja voitettiin jälleen kerran. Helppo se ralli ei missään nimessä ollut. Läthtöpaikka aiheutti hieman ”tuskaa” kun lunta oli varsinkin pienillä teillä jonkin verran tiellä. No onneksi saatiin pidettyä hyvää vauhtia ja painetta kilpakumppaneilla, he tekivät pieniä virheitä niin se helpotti meidän työtä ajaa voittoon.

Tämän kauden päähomma on tietysti tuo MM-Sarja FCACA World Rally Teamissa uudella Fiesta S2000:lla. Ajamme siis S-WRC sarjan läpi, taistelemme sekä kuljettajien maailmanmestaruudesta, että tiimien Teams Cup:ista.

Kävin ennen Jordaniaa kerran testaamassa autoa M-sportin testiradalla Englannissa. Se ei ollut mikään kunnollinen tie, vaan ihan vaan pelkkä lentokenttä johon tehtiin keiloista ja vanhoista renkaista jonkunlaista mutkaa. Kuitenkin saimme siellä jo kokemusta edes vähän autosta ennen ensimmäistä kisakoitosta. Kuitenkin testikilometrit ennen Kuolleen Meren laaksoon menemistä olivat äärimmäisen vähäiset.

Sunnuntaina pääsimme ajamaan suhteellisen ongelmavapaan testin ja saimme jo hieman sorakokemusta. Olin luottavaisilla mielillä lähdössä nuotitukseen Jordaniaan. Nuotitus onnistui hyvin ja teimme Mikan kanssa Jordanian vaativille teille erittäin hyvät nuotit. Meillä oikeastaan alkoi sellaisilla pikku-onglemilla koko homma jo keskiviikon Shake-downissa. Muun muassa ohjaustehostimen letku halkesi, tehostin ei enää toiminut ja auto ei lähtenyt välillä käyntiin, M-Sportin insinöörit kävivät autoa tutkimassa monta tuntia ja tekemässä muutoksia moottorinohjaimeen ja kaasuläpän tunnistimien toimintaan. Tehostimen letkussa nyt ei mitään ihmeitä ollut. Jokin ihme huono mäihä että se meni rikki.

Tuo nyt oli vaan vähän alkua koko tälle melkein katastrofaaliselle rallille. Kyllä ei voinut uskoa sitä että se moottori meni jumiin seremonia startissa sen kaiken yleisön keskellä. Olin niin harmissani tiimin puolesta, he ovat tehneet uskomattoman kovasti töitä että pääsemme ajamaan ja tämä oli aloitus. No, konerikon sijaan syyksi paljastui onneksi öljypohjan pultti, joka oli löystynyt, auennut ja mennyt vauhtipyörän ja kytkinkopan väliin. Moottorit tulee M-sportin alihankkijalta ja huoltoväli on 1500km. Eli ei voinut oikein kukaan millään uskoa tuollaista vikaa.

Perjantaina sitten ajamaan ja laturinhihna säpäleiksi ekalla pätkällä. Eikun huoltoparkkiin. No tuntuisi aika yksinkertaiselta korjata se siirtymällä, mutta ei tuossa autossa. On nimittäin sen verran hankalassa paikassa laturi, että ei mitään toiveita tehdä siirtymällä mitään. No onneksi saatiin ajaa se yksi pätkä läpi ja sinne tuli selkeät pohjat ilman minkäänlaista repimistä. Ollaan ainakin hyvässä vauhdissa.

Lauantaina sitten uusi yritys taas. No ei kahta ilman kolmatta, kuuluu sanonta. Kahden kilometrin jälkeen ekalla pätkällä oli Martin Semerad kurvaillut mitsustaan etupyörän irti kokonaan. Auto oli tietenkin poikittain niin ahtaassa paikassa että ohi ei päässyt millään. Jouduttiin odottamaan toinenkin auto paikalle ennen kuin saimme sen nostettua sivuun. 5 minuuttia seisoimme siinä. No meidän sijoitukseenhan se ei merkinnyt mitään, mutta olisi sentään toivonut, että saamme ajettua ehjän rallipäivän. Onneksi sentään tuon episodin jälkeen kaikki alkoi sujua. Pätkä ajat tolivat jälleen aivan huippuja täysin varmalla ja autoon totuttelevalla ajolla.

Vauhtimme on varmasti kohdallaan kunhan nyt päästään vaan hieman parempaan suosioon tuurien haltijan kanssa. Kaikki oli vähän sellaisia juttuja, että niitä olisi ollut hankala olemassa olevilla tiedoilla estää. Nyt tiedetään paljon lisää ja olemme valmiimpia Uuteen-Seelantiin.

Ennen Uuden-Seelannin rallia käyn vielä Shanghaissa tiimin sponsoreita tapaamassa ja antamassa kyytiä N-Ryhmän Subarulla tiimin jäsenille. On vähän pitkä matka noihin promotapahtumiin, mutta hoidetaan kunnialla tietenkin.

Tapahtumaa varmasti tulee tällä kaudella riittämään. Pidetään peukalot pystyssä että nuo huonot tuurit on tämän kauden osalta ohi.

Taistelu jatkuu!

Terveisin
Jari